(On todella vaikeaa palata kirjoittelun pariin näinkin pitkän tauon jälkeen, mutta lupaan siitäkin huolimatta yrittää parhaani.)

Meillä on ollut ihan mahtava kesä ja niinkuin varmaan arvata saattaa, olisin myös minä oikein mielelläni jatkanut yhteistä lomailua perheeni kanssa vielä pidempäänkin! Toisaalta nyt kun arki on taas alkanut (ja olosuhteisiin nähden vieläpä aika lupsakasti), on elo taas omalla tavallansa ihanan aikataulutettua sekä järkevää. Tästä luvassa tunnelmia lisää pian täällä blogissa..

Palailen nyt vielä kuitenkin kesän muistoihin "muutaman kuvan muodossa" ja ai että miten ihanalta se tuntuukaan!

Siispä arvoisat lukijat, tässäpä teille pieni maistiainen meidän perheen kesästä.


Todistusten jaon ja odotetun kesäloman starttaamisen jälkeen, äiti livahti yhdeksi yöksi ystäviensä kanssa nautiskelemaan Krapin kesästä. Tällä kertaa läpäisimme pakohuonepelin ja ratkaisimme Tuusulanjärven suuren mysteerin sekä saimme lopulta silmäillä Sibeliuksen salattua sinfoniaa. Pyöräilimme mm. Aleksis Kiven kuolinmökille ja söimme hyvin sekä Mankeli-ravintolassa että seuraavana aamuna Krapin kartanon erittäin monipuolisessa aamupalabuffassa. Iso bonus mm, tilan omista makkaroista, hilloista sekä lähituottajien muista tuotteista!

Hotellihuone oli aivan ihana, ja saunassa puitteet olivat kohdallaan kolmen arjessa hieman uuvahtaneen äidin hemmottelulle. Höpöttelimme kolmisin puhtoisten petivaatteiden alla pikkutunneille, ja nukahdimme hyvinkin voimaantuneina alkaneeseen kesään.

Tässäpä muutama otos tuolta reissulta.







Tuusulanjärven maisemissa olemme viihtyneet harva se viikko tämän Krapi visiitin jälkeenkin - ja miksipä ei, kun vieressä tällainen mahtava kesänviettokohde sijaitsee!





 Lintsilläkin kävimme perinteitä kunnioittaen. Tietenkin! Isi jonotti 40 minuuttia uuteen Taiga-vuoristorataan ja palasi kierrokselta hiukset pystyssä sekä polvet tutisten. Ei tykännyt.

Löytyykö lukijoiden seasta sellaista hurjapäätä, joka oikeasti nautti Taiga-junan kyydeistä?



Juhannus taasen vierähti ihanasti Kalastajatorpan helteisissä maisemissa. Omasta rantsusta iso plussa ja muutenkin palvelu pelitti kivasti. Aurinko helli ja puitteet olivat kaikinpuolin kohdallansa. Kun lapset uinahtivat, me vanhemmat ihailimme vielä tovin merimaisemaa hotellihuoneemme ikkunasta, jonka jälkeen sitten pian kömmimme ipanoiden viereen kuuntelemaan suloista tuhinaa.



Juhannuksen jälkeen häippäsimme Töölöön kissavahtiin sekä ikimuistoisen Helsinki-viikon viettoon. Kiitos rakas sisko, että saimme tämänkin reissun kokea! Helsinki on täydellisen upea kesäkaupunki ja nähtävää riittää vaikka lähituntumassa olisikin kasvanut ne kuluneet 35 vuotta.

Tapasimme ison liutan ystäviä tuon viikon aikana, ja koko reissusta jäi niin lämmin sekä ihana fiilis! Ensi kesänä uudestaan!





Ohitimme päivittäin Sibelius-monumentin ja ehkä koko reissun huvittavin seikka olikin se, kuinka paljon huomiota Ryti sai tuon Helsinki-visiitin aikana. Kun turistibussi pysähtyi rantaan, vyöryi iso massa ulkomaalaisia meidän jengin luokse valokuvaamaan Rytiä sekä kyselemään hänestä. Poitsu käyttäytyi hienosti ja nautiskeli valokeilassa paistattelusta.


Iltaisin pelailtiin Fortunaa. Taisteltiin mm. Etelä-Helsingin marmorikuulantyöntäjien mestaruustittelistä, Sibelius openista sekä Töölön avoimista. Aivan parasta ajanvietettä lapsiperheellisille!


Fiilistelimme sitten myös Pikku Papua Töölönlahden rannassa.


Koluttiin  läpi Helsingin leikkipuistoja.


Joimme kaakaot Regatassa.


Pussailtiin ja halailtiin.


Piipahdimme Seurasaaressa.


Ihastelimme ötököitä.


Pörräiltiin kaupungilla.


Räpsittiin selfieitä.


 Kävimme leffassa..


.. ja tässä yksi iso syy miksi kävimme.. :)


Söimme myös super herkullista aamupalaa ravintolassa.


Fiilistelimme futismatseissa.

Tämä isin ja pojan kaksinkeskinen HJK-matsi.

Nautiskelimme Töölön tunnelmasta ja me vanhemmat katsoimme iltaisin lasten uinuessa Stranger thingsin kolmannen tuotantokauden alusta loppuun asti.


Helsinki, kohtelit meitä ihanasti! Kiitos.



Kotiin palatessamme saimme pitkän harkinnan jälkeen perheenlisäystä, kun ihana Salaatti a.k.a Salli Salmiakki saapui perhettämme ihastuttamaan. Salli saapui Espanjasta Suomeen pari kk sitten ja niin valitettavaa kuin se onkin, hän on joutunut kokemaan aivan liikaa rankkoja juttuja parivuotisen elämänsä aikana. Arka koira rohkaistuu kuitenkin päivä päivältä, ja perheen läsnäollessa Salli on jo aivan super suloinen sekä hellyyttä rakastava pikkupimu.

Rytin kanssa kemiat ovat toimineet ensikohtaamisesta lähtien, ja nyt jo kovasti odotellaan että kummipoika palaa seuraavalle hoitojaksolle parin viikon päästä. Pienen takapakin jälkeen myös ainoan koiran pesti on juurtunut ihan kivasti Salaatin arkeen. Urhea, upea koira. Olemme niin onnellisia hänestä!

Jos kiinnostusta löytyy, tulen kirjoittelemaan meidän Rescue-taipaleesta vielä myöhemmin lisää. Yksityiskohtaisemmin.

No mutta jatketaan vielä tovi.

Piipahdimme sitten H:n kanssa kaksin treffeillä Malmin lentokentällä. Edikin oli siellä. Olen sanaton. Edelleen.

Ed-huuma on tarttunut koko perheeseen ja männäviikolla suurin onnenhetki koettiinkin lähi-Alepassa, kun kaupanhyllyltä bongattiin Edchuppia. Sitä nyt sitten fiilistellään harva se päivä. Ja esitellään tutuille sekä tutuntutuille.

Minä olen tuossa mustassa kaavussa valkoisissa kengissä..

Voi että, mikä ihana loma meillä olikaan taas! Kyllä sitä sietääkin aina odotella, kun näemmä koskaan uusi kesä ei petä vaikka sen kummoisempia suunnitelmia ei olisikaan..


Piipahdimme myös pienellä asuntoauto roadtripillä, mutta siitä voisin kirjoitella ihan oman postauksensa. Palailen siis pian. Ihanaa olla täällä taas.


Tämänhetkisestä arjestamme tulossa myös postausta. Se totta vie on taas asteen jos toisenkin verran muuttunut uudenlaiseksi.

Vieläkö jaksatte lukea, jos minä jaksan kirjoittaa? :) Kommentoikaa, antakaa kuulua.

Ihanaa helteistä viikonloppua teille kaikille!

Ps. Joo myös me vanhemmat saimme sen oksennustaudin edellisen postauksen jälkeen. Pitäkee peukkuja että säästymme seuraavalta ennen joulua..