Heippa hei pitkästä aikaa! En tiedä mikä bugi minuun meni muutama viikko sitten, mutta sen jälkeen tietokoneen äärelle on ollut melkeinpä vastenmielistä istahtaa. Todennäköisesti arjen hektisyys on vienyt mehut kaikelta ylimääräiseltä ja alintajunta on suorittanut jonkin sortin priorisointia. Tänään sähköpostiini kuitenkin tupsahti niin ihania kuvia, että fiilis napsahti välittömästi toiseen ääriasentoon ja sormet syyhysivät päästä kirjoittelemaan pienen tauon jälkeen. Samassa hetkessä päätin lopettaa kännykkäkameran käytön ja kaivaa kaapin perukoilta jättimäisen ison, mutta silti mainiosti toimivan Canonin takaisin blogikäyttöön. Kyllä se vaan niin nimittäin on, että tällaisia ihan oikeita kuvia on huomattavasti mukavampi katsella (vaikkakaan minä en omissa suorituksissani pääse lähellekään näitä Riikan masterpiecejä!).

 

Niille jotka ovat seuranneet eloamme instan kautta, onkin jo varmasti tullut selväksi että piipahdimme pari viikkoa taaksepäin Samasta padasta 2-kirjan julkkareissa, ja arvontaakin aiheen tiimoilta olen järkkäillyt. Omien ipanoiden kuvia kirjan kansien välissä on siis muutama ja nämä tämänpäiväiset saimme vielä omaan käyttöön. Kuinka ihania muistoja nämä ovatkaan!

 Suosittelen lämpimästi hommaamaan tuon uutukaisen Samasta padasta Puolessa tunnissa-kirjan omaan kirjahyllyyn, sillä se on aivan loistava opus ihan jokaiseen kotitalouteen - hyvä Outi ja Co! Itse kokkasin kuluneella viikolla lämpimän fetasalaatin ja leipomaankin innostuttiin tuon kirjan ansiosta! Yhteiset kokkailuhetket ipanoiden kanssa ovat tällä hetkellä allekirjoittaneen mielestä mitä parhainta ajanvietettä ja tänäänkin yhdessä pullat pyöräytettiin. 

(Postauksen kuvat ovat kaikki aivan loistavan kuvaajan, Riikka Kantinkosken, käsialaa).

Kuluneen viikon kuulumisiin mahtuu jos jonkinlaista hulinaa. Itse olen aloittanut uuden harjoittelun lastenkodissa ja tykkään jälleen kerran valtavasti!!  Kolmivuorotyö mahdollistaa sumplimiset lastenhoitokuvioiden suhteen ja se tekee harjoittelun mielekkääksi. Tässä työssä haluaisin itseni nähdä jatkossakin - asia valkeni itselleni heti ensimmäisten työpäivien aikana.

Hiihtolomalla olemme tähän asti juhlineet kahdet nimpparit ja nautiskelleet pitkistä sekä kiireettömistä aamuista. Tänä aamuna piti lukuisia kertoja vakuuttaa itselleen, että "meidän ei ihan oikeasti tarvitse lähteä yhtään minnekään!".  Se on tuntunut hassulta kaiken kiireen ja tarkkojen aikataulutusten jälkeen. Tähän voisi ihan tottuakin. 

Kesää odotellessa siis.. 

 Täysin kivuttomasti ei ole tämäkään loma hurahtanut (onneksi sitä on vielä tovi jäljellä). Piippiksen ummetusongelmat äityivät pitkästä aikaa todella hankaliksi ja neidillä meni 2 päivää toipua tilanteesta. Tänään aurinkoisemme on kuitenkin jo palautunut normaaliksi ihanaksi tyypiksi ja masu toimii jälleen moitteettomasti. Vaikka tämä liitännäisprobleema on jo helpottanut huomattavasti, aina silloin tällöin tilanne silti pääsee eskaloitumaan ja saikkupäiviä vaivan vuoksi tulee. Toivoa silti on, että tämäkin vaiva jossain vaiheessa helpottaa ihan kokonaan. 

Noro jyllää ympäri suomen lähestulkoon epidemian lailla, mutta meidän perheessä kärsitään täysin vastakohtaisista vaivoista. Siltikin ristin käteni, että norot ohittavat meidän perheen tuon joulukuisen vatsatautipöpön jälkeen. Tsemppiä sairastupiin!

Viikonloppuna lähdemme viettämään Helsinki-päivää (ja yötä)  ja sitä ipanat jo kovasti odottelevatkin. Viikko siiten kävimme katsomassa Disney on ice:n ja voi pojat, miten tärkeä tuo päivä lapsillemme olikaan! Instagramini etusivulta voi käydä katsomassa onnellisia tunnelmia tuolta illalta! ;) 

Tänään ei muuta. Kivoja juttuja luvassa. Toivottavasti myös 47 palasta herää niiden myötä talviunestaan..

Kivaa hiihtolomaviikon jatkoa kaikille!