Ruuhkavuodet ovat tässä ja nyt
9.07
Kello on yli puolenyön. Olen pari tuntia pyörinyt iltavuoron jälkeen sängyssäni eikä uni ota saapuakseen. Päätän nousta ylös sängystä ja istahdan toviksi sohvalle kirjoittelemaan.
Tämäniltainen kuvio on toistunut pariin otteeseen viime viikkojen aikana, mutta muutaman tekstin kohdalla julkaisunappi on jäänyt painamatta. Liian arkoja asioita tähän harmaaseen syksyyn kerrottavaksi kai? Tai sitten kärsin jonkin sortin blogiujoudesta, joka mahdollisesti hälvenee sitten taas jossain vaiheessa - valon saapuessa.
Onpahan ollut kiireisiä viikkoja nämä kuluneet. Uusi työharjoittelupaikka nuorten parissa on ihan mahtava ja olen astunut maaperälle, joka on mulle entuudestaan täysin vieras. Nuoret ovat kuitenkin yllättäneet avoimuudellaan ja lähestyvät minua helposti - se on ollut hyvä huomata. Työntekijänä olen talossa toiseksi vanhin ja se on kieltämättä tuntunut vähän omituiseltakin aika-ajoin,heh. Ikäerot eivät työpaikalla kuitenkaan näy ja henkilökunta on aivan huippua. Nuoristotyöhön hakeutuu roppakaupalla hyvää porukkaa ja nämä seuraavat 4 viikkoa hurahtavat varmasti vähän turhankin nopeasti kun sen saa viettää niin kivojen tyyppien kanssa.
Harjoitteluni on ilta- sekä viikonloppupainotteista ja tässä elämäntilanteessani se sopii mulle oikein kivasti. Ihanaa kun aamulla saa juoda aamukahvinsa rauhassa ja töihinkin jää rutkasti aikaa valmistautua. Työpaikalla sitten ollaan täysillä läsnä nuorille, kuunnellaan toivemusiikkia ja bilistä pelataan paljon! Illalla on rauhoittavaa ajella hissukseen kotiin, radion soidessa hiljaa taustalla. Täydellisiä hetkiä ihan vain itsekseen olla ja mietiskellä.
Viikonloppuna vietettiin tyttöjen iltaa talolla, ja sinne poitsuilta oli luonnollisesti pääsy kielletty. Lettikampauksia, glitteriä, sokerointia, meikkausta, tortilloja ja mokkapaloja. Kaikkea super kivaa! Ei minun nuoruudessani vaan tuollaisia ollut mutta mahtavaa että nykyään tällaisia tapahtumia nuorille tarjotaan.
Vapaapäivinäni olen keikkaillut edellisessä harkkapaikassani ja monen vuoden tauon jälkeen tienannut ihan oikeaa palkkaa tehdyllä työllä. Kehitysvammaisten päivätoimintayksikössä tutut asiakkaat ottavat iloisena vastaan ja itse nautin myös suuresti heidän seurastaan. Olen siis hyvää vauhtia matkalla kohti uutta ammattiani ja sen monimuotoisuus tekee onnelliseksi sekä kiitolliseksi. Tämä aikuisopiskelun aloittaminen oli ihan huippuidea!
Pitkät viikot kuitenkin vaativat veronsa. Uusimpana liitännäisenä tämä unen saamisen vaikeus. Iltavuoron jälkeen se on yllättävän haastavaa - ainakin vielä toistaiseksi. Tilanteet onneksi elävät ja muuttuvat, asioihin tottuu. Ehkäpä tämäkin tästä taasen. On ollut pakko kuitenkin rauhoittua hieman ja asettaa työharjoittelun loppuunsaattaminen nyt tärkeimmäksi prioriteetiksi perheen jälkeen. Kaikki muut omat jutut saavat nyt odotella hetken aikaa.
Ruuhkavuodet ovat viimeistään nyt tavoittaneet meidänkin jengin. Tänään futista, sunnuntaina turnaus, ensi viikolla Piippiksen kuvauksia ja tammikuussa startataan vielä kuopuksen keijujumppakin. Jokaisella ipanalla on "oma juttunsa" ja se on tärkeää heille - sitä kautta myös meille vanhemmille tietenkin.
Koska harrastuksiin on myös reissattava turvallisesti ja ajallaan, 7 vuotta palvellut automme jouoduttin vaihtamaan uuteen. Uusi auto on toki ihana, mutta vanhaan liittyy hirmuisen paljon kauniita muistoja. Odotin Piippistä kun saimme sen ja olin tosi onnellinen ensimmäisestä yhteisestä menopelistä. Appiukko sanoi silloin meille, että "Tämä auto tulee kestämään siihen asti, kun esikoisenne menee kouluun". Näin tapahtui.
Tuolla autolla kurvasimme kolme kertaa synnyttämään ja sen lempeässä hyrinässä matkasivat timanttiset pienokaiset ensimmäistä kertaa laitokselta kotiin. Sillä on reissattu lukuisat kesäreissut ja sen kyydissä on itketty sekä naurettu. Tällaiselle erityisherkälle äiti-ihmiselle nämä autonvaihdotkin ovat näköjään omanlaisensa kriisin paikka. Ehkä selviän tästäkin.
Olen listannut lukuisia tärkeitä postausaiheita puhelimeen ja tulen tekemään kaikkeni, että löydän aikani niiden kirjoittamiselle. Elämänmuutoksia, pelkoja, mielipiteitä ja harmituksenkin aiheita. Onnea, iloa ja odotusta. Näitä aiheita lisää blogissa toivottavasti pian.
Mukavaa keskiviikkoa kaikille!
<3
Koska harrastuksiin on myös reissattava turvallisesti ja ajallaan, 7 vuotta palvellut automme jouoduttin vaihtamaan uuteen. Uusi auto on toki ihana, mutta vanhaan liittyy hirmuisen paljon kauniita muistoja. Odotin Piippistä kun saimme sen ja olin tosi onnellinen ensimmäisestä yhteisestä menopelistä. Appiukko sanoi silloin meille, että "Tämä auto tulee kestämään siihen asti, kun esikoisenne menee kouluun". Näin tapahtui.
Tuolla autolla kurvasimme kolme kertaa synnyttämään ja sen lempeässä hyrinässä matkasivat timanttiset pienokaiset ensimmäistä kertaa laitokselta kotiin. Sillä on reissattu lukuisat kesäreissut ja sen kyydissä on itketty sekä naurettu. Tällaiselle erityisherkälle äiti-ihmiselle nämä autonvaihdotkin ovat näköjään omanlaisensa kriisin paikka. Ehkä selviän tästäkin.
Olen listannut lukuisia tärkeitä postausaiheita puhelimeen ja tulen tekemään kaikkeni, että löydän aikani niiden kirjoittamiselle. Elämänmuutoksia, pelkoja, mielipiteitä ja harmituksenkin aiheita. Onnea, iloa ja odotusta. Näitä aiheita lisää blogissa toivottavasti pian.
Mukavaa keskiviikkoa kaikille!
<3
0 kommenttia