Yhdessä terapiassa

12.09

Tällä hetkellä meidän puheterapeuttimme tekee enimmäkseen kotikäyntejä, koska se on meille helpompi tapa juuri nyt kun H tekee vuorotyötä ja mä olen lasten kanssa kotosalla. Jos Piippis olisi päivähoidossa, terapiat tapahtuisivat päiväkodissa.

Viimeisen vartin lapset saavat pelailla tai leikkiä terapeutin kanssa yhdessä ja tämä on todettu erittäin toimivaksi sekä piristäväksi jutuksi tiistai aamupäivässä. Välillä kaikista pienimmällä tosin on suuriakin vaikeuksia odottaa tuota yhteistä hetkeä, mutta toistaiseksi olemme suht hyvin selvinneet näistä.

Tämän kuvan otin tänään.


Piippiksen puheterapian alkurutiineihin kuuluu pienen rahin vieminen omaan huoneeseen (tyttö istuskelee sen päällä), silmälasien päähän laitto sekä oman harjoitusvihon noutaminen lipaston laatikosta. Tämän jälkeen sitten jo into piukeena odotellaankin puheterapeutin saapumista. Nämä ovat tytölle tärkeitä sekä onnellisia hetkiä ja tällä hetkellä opetellaan mm. M-kirjaimen sekä N-kirjaimen käyttöä. Aikasta hienosti jo onnistuukin!

Ihanaa kirjoitella tällaisista arkisista pienistä isoista jutuista pitkästäaikaa. Jostain syystä se on nyt helpompaa mulle.

Katsoitteko muuten eilen Marja Hintikka Liveä? Minkälaisia ajatuksia lähetys herätti teissä lukijoissa? Mä itse katsoin tuon ohjelman kahdesti, sillä H halusi myös nähdä sen töistä tullessaan. 

Mikko Peltolan sanat saivat sekä minut että H:n liikuttumaan kyyneliin asti, sillä niin hämmentävän samankaltaisia tuntemuksia sekä ajatuksia kertoivat kokeneensa, kuin mitä mekin aikanaan tunsimme Kättärillä. Hyvä fiilis jäi tuosta lähetyksestä ja olen toooosi onnellinen siitä, että tärkeä asia on jälleen kerran edes hetken aikaa tapetilla. Kaikin puolin siis tutunkuuloinen alkutaival on ollut Peltolan sekä meidän jengillä ja hyvin samalla tavalla nämä asiat ovat näyttäytyneet meille. Alkushokki, toipuminen siitä sekä arjen tasoittuminen uomillensa. Taistot byrokatiaa vastaan ym. Ipanamme ovat suht samanikäisiä joten on helppo samaistua heidän tilanteeseensa. 

Tsemppiä kaikille vertaistovereille ja kiitos tuestanne. Yhteistä terapiaa sekin.

<3





You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Katsoin ohjelman koska fanitan sitä. Eilinen jakso oli hyvä ja mielenkiintoinen, mutta -kiitos sinun blogisi - ei oikeastaan antanut mitään "uutta" ajateltavaa. Niin hyvin olet tätä erityislasten perheiden elämää kuvannut, että eiliset keskustelut olivat ihan tuttua juttua :) Jos minun elämääni jossain vaiheessa tulee erityislapsi niin olen melko lailla hyvin valmistautunut, jos valmistautuminen nyt ylipäätään on mahdollista. Kiitos siis sinulle siitä <3

    VastaaPoista
  2. Oli kyllä tosi hyvä ja tärkeä aihe ja hyvin toteutettu!

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook

Instagram