Tänään olemme lasten kanssa joutuneet jälleen kerran kohtaamaan sekä käsittelemään aihetta kuolema.

Hyvästelimme yhdessä mummin sekä papan ranskanbulldog Lyylin ja varsinkin tuo keskimmäinen herkistyi silminnähden asian äärellä. Toki äidin kyynelillä oli varmasti osuutta reaktioon.

"Piippis, Lyyli menee nyt taivaaseen eli se tarkoittaa että se kuolee", totesi velipoika autossa siskolleen. 

"Minä haluan mennä katsomaan Lyyliä!", totesi sisko siihen päättäväisesti, vaikka normaalisti pelkää.

Ja niin me sitten tosiaan teimme. Viimeiset rapsutukset annoimme ja hyvästit ystävälle jätimme. Vaikeaa, aina niin tuhannen vaikeaa!

"Äiti minä pelkään kun Lyyli menee taivaaseen", totesi Piippis vielä autossa matkalla kotiin.

Ei tarvitse pelätä. Nyt on Lyylin kivut poissa.

Päivä on siis ollut tänään yhtä synkkä kuin sääkin, mutta nyt on pienen rakkaan hyvä olla ja tieto siitä keventää luopumisen taakkaa paljon.

Lepää rauhassa, ystävä

<3

Lyyli 2006-2016

"Syttyi taivaalle uusi tähti,

koiraenkelinä tästä maailmasta lähti.

Nyt saat juosta lailla tuulen

vihreillä niityillä ajattomuuden.

Tuskaa, kipua, surua ole ei,

uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei.

Hyvää matkaa pikkuinen,

täällä sinua ajattelen."