Vietettiin kahdestaan Piippiksen kanssa perjantaina aikaa ja käveltiin keskustaan hammaslääkärin tarkastukseen.  Nää on tärkeitä juttuja – antaa joskus aikansa kokonaan vaan yhdelle ipanoista. Se on valitettavan harvinaista meillä ja nyt päätinkin, että tilanteeseen yritetään tehdä pieni muutos. Seuraavaksi ajattelin mennä W:n kanssa katsomaan Tatun ja Patun, ehkäpä jo tulevalla viikolla.

No mutta palataan vielä perjantaiseen. Pääsimme hyvissä ajoin paikalle  ja jänskäsin hieman etukäteen sitä, miten saan neitokaisen pysymään aloillaan odotushuoneessa niin, etten joudu kokoajan kieltämään tai juoksemaan tytsyn perässä naama punaisena. Turhaanpa kuitenkin asiaa jännitin. Piippis käyttäytyi täydellisen mallikelpoisesti ja istui nätisti sohvalla riemusta kiherrellen. Välillä otti äitiä lujasti poskista kiinni ja pussasi. Silminnähden oli siis onnellinen, että sai aikansa mun kanssani.

Itse tarkastus sujui hieman aiemmasta poiketen. Jostain syystä neiti ei täällä kertaa suostunutkaan makaamaan tuolissa yksin ja niinpä jouduin itse myös hammaslääkärin tuoliin makaamaan, neiti sylissäni. Siinä kökötettiin kumpikin aurinkolasit silmillä ja homma saatiin hoidettua hienosti loppuun. Piippis oli reipas ja kommentoi vähän väliä lääkärin puheita–tai jos ei kommentoinut niin kikatti iloisesti. Nauru tarttui myös hoitohenkilökuntaan ja tunnelma oli välitön alusta loppuun asti.

Piippiksellä on aikasta voimakas "yökkörefleksi" ja itsehän kärsin (varsinkin hammaslääkärissä) samasta ongelmasta. Ennen kuin hoitoinstrumentti oli päässyt edes suuhun asti, neitiä yökötti tasaisin väliajoin. Urheasti silti jaksoi maata paikoillaan ja antaa lääkärin tehdä työtänsä rauhassa. Reikiä hampaissa edelleen nolla eikä mitään uutta erityistä muutenkaan purukalustossa ilmennyt. Alarivistö on hieman suurempi kuin ylärivistö (jos nyt asian oikein ymmärsin), mutta kuulemma siitä ei tule olla ollenkaan huolissaan. Niin merkittävä tuo ero ei ole.

"Oli kivaa hammaslääkärissä!"

huusi neiti tepastellessaan Hello Kitty-tarran kanssa takaisin odotushuoneeseen.  Monta hymyilevää kasvoa vastaanotti meidät siellä ja ehkäpä tuo Piippiksen kommentti saattoi jopa parhaimmassa tapauksessa rentouttaa mahdollisten pelkopotilaiden olotilaa, omaa vuoroansa odotellessa.

Tänä aamuna heräsin siihen, että tuo tuo reipas hammaslääkärissä kävijä istui vieressäni silitellen hiuksiani ja katsoen rakastavasti.

"Oo, tinä olet kaanis ääti"

"Olet parat ääti"

En ehkä just nyt keksi parempaa tapaa aloittaa sunnuntai päivää!

<3