Miksi?!

1.21

Miksi unohdan aina sillointällöin nauttia onnestani täysillä, kun kaikki ihan oikeasti on tosi hienosti? Miksi valitan sateisesta kesästä, vaikka sateen ropina peltikattoon on yksi parhaimmista asioista maailmassa? Miksi käytän vähäistä energiaani siihen, että murehdin sitä miten ajattelematon joku toinen ihminen on? Miksi en päivittäin kerro ystävälleni tai läheiselleni, että rakastan ja välitän? Miksi en luota ihmiseen? Tai itseeni? Koska opin elämään hetkessä? Miksi jokakerta kun jotain vakavaa tapahtuu läheiselleni, lupaan itselleni etten koskaan valita pienistä, mutta silti unohdan sen aivan liian pian? Miksi olen itselleni niin tuhannen kriittinen, vaikka oikeasti niin ei todella pitäisi olla? Miksi en osaa antaa anteeksi, vaikka pitäisi? 

Nyt on vähän hankala olla. Elämässä tapahtuu liian jännittäviä juttuja. Loppuviikosta toivon voivani kertoa teille pelkkiä hyviä juttuja. Niitäkin on tapahtumassa. Lapsilla kaikki hyvin, eli sitä ei teidän lukijoidenkaan kannata murehtia. Tarvitsen nyt vain sitä aikaa.

Elämä on viimeaikoina antanut mulle aivan järjettömän paljon hyviä asioita. Kolikolla on silti aina kääntöpuolensa. Ainakin tässä mun tarinassani. 

Kaikkea hyvää sinun, sekä myös minun alkavaan viikkoon :)

Olen pian takaisin.

You Might Also Like

5 kommenttia

  1. Fiksuja sanoja, noita jokainen voisi miettiä. Ainakin minun. Syyllistyn täysin samaan :( käytän liian paljon aikaa murehtimiseen, etten ehdi nähdä ja kokea kaikki ihanat asiat jotka pyörii ympärilläni kokoajan.

    VastaaPoista
  2. Agu, ole armollinen itsellesi, älä tuomitse itseäsi tai muita, älä mieti mitä sanojen takana on - elä tilanteen mukaan tehden siitä sellaista, joka kaukaa katsoen muuttuu lopulta kauniiksi. Tätä prosessia voi kutsua vanhenemiseksi tai miksi vaan. Todennäköisesti kohtaat ja erotat sinua tukevat ja hyvin kohtelevat ihmiset ajan funktiona. Iloitse heistä, älä muusta murehdi. Elä, nauti, säteile!

    VastaaPoista
  3. Kiva ainakin että lapsilla kaikki hyvin.Aiempi postaus Piippiksen petekkioita varmaan säikäytti muutkin kuin minut.Onneksi ei siis varmaan siltä osin mitään vakavaa.Elämä on kyllä toisinaan niin poukkoilevaa ettei mukana meinaa pysyä! Kaikkea hyvää kesäänne ja asioilla on tapana järjestyä sanoi oma äiti aikoinaan. ( tuokin sanonta kyllä joskus ärsytti kamalasti!) 😀

    VastaaPoista
  4. Tseppiä mutkiin matkassa!

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook

Instagram