Vähän apeana

15.04

Kun viisihenkinen perhe sairastaa, ei kyseessä todellakaan ole mikään muutaman päivän keissi. Tämä perhanan virus pilasi ensimmäisen puoliskon isin kesälomasta ja huomenna alkaa taas arki ihan kunnolla. Jään yhden kipeän, sekä kahden terveen lapsen kanssa kotiin odottelemaan sitä että se viimeinen taudilta säästynyt sairastuu. Kyllähän se sairastuu, vaikka tässä nyt vähän huvittuneenakin olemme vierestä seuranneet kuinka Piippis tosiaan vaan mennä porskuttaa terveenä, vaikka tilastojen mukaan hänen tulisi olla kaikista infektioherkin. 

Tämä pöpö iski ensimmäisenä isi-mieheen kesäloman alussa. Sitten sairastuin minä ja lähdin puolikuntoisena reissuun jättäen kotiin kuumeilevan kuopuksen. Oli tosi tyhmä fiilis lähteä, mutta onneksi tuo pienin pääsi kaikista helpoimmalla ja selvisi pienellä lämpöilyllä sekä nuhalla. Nyt yskii vielä. Kun palasin kotiin, sairastui W ja sillä tiellä ollaan edelleen. Tänä-aamuna oli ensimmäinen kuumeetoon aamu, mutta se lienee yöllä annetun Pronaxenin ansiota sillä puoliltapäivin kuume alkoi taas nousta. Kovin korkealle ei ehtinyt, kun juotin Panadol poreet poitsulle säästääkseni hänet kurjalta olotilalta. Sitä olotilaa kun on tosi kurja myös vierestä katsoa. Ja nyt puhun siitä olotilasta, kun lapsen ruumiinlämpö huitelee 40 celciuksen tietämillä.

H piipahti PikkuW:n kanssa eilen lekurissakin ja siellä sanoivat, että jos huomenna vielä kuume jatkuu niin uudestaan on mentävä. Nyt siis sormet ja varpaat ristissä, että pahin olisi jo ohi. Huolestuttaa jo vähän, sillä mitään muita tyypillisiä flunssan oireita pojalla ei ole?! Meillä muilla niitä oli melkein alusta asti. Vaikea silti on uskoa, että tämä nyt jotain muuta olisi.




Suloista on ollut huomata se, miten empaattisia voivat lapset parhaimmillaan olla. Tämän kuvan otin eilen, kun Piippis haki peiton huoneestaan ja kömpi W:n kanssa sohvan pohjalle. Tässävaiheessa kuume huiteli pikkujätkällä taas tosi korkealla ja odoteltiin, että lääke alkaa vaikuttamaan. Vaikutuksen huomaa kyllä välittömästi, kun poitsu ampaisee samantien pystyyn sängystään ja lähtee jatkamaan leikkejä. Ja tiedän, kuumeisella lapsella ei saisi pitää peittoa, mutta ei sydän kestä kieltääkään kun toinen valittaa että on kylmä ja haluaa välttämättä sen peiton päällensä.





No, eikähän tämä tästä taas kuulkaas elämäksi muutu. Olen parin viimeisen päivän aikana ollut kohtalaisen vihainen maailmalle. Sen kerran kun isikin on kotona, niin podetaan koko loma jotain viheliäistä kulkutautia. Ja kesäkuussa?! Se pahin pöpöaika selvittiin kuitenkin niin vähällä! No, kiitän luojaani siitä että H:lla on vielä 3 viikkoa lomastansa käyttämättä. Siitä nautiskellaan sitten tämänkin kaksiviikkoisen edestä. Perheenä. Edes tuo nopeasti hurahtanut lomamatka ei tässävaiheessa jaksa piristää kun nuo kaikki muut neljä tyyppiä ovat joutuneet viettämään nämä kuluneet kaksi viikkoa melkeinpä vaan täällä kotona neljän seinän sisällä. Se hyvä lomassa, että olen voinut itse fyysisesti nyt tosi hyvin. Koska kolme hyvin nukuttua yöunta takana. On ollut helppo hoitaa pientä poikaa, kun oma jaksaminen on melkeinpä kiitettävällä tasolla. 

Mutta hei nyt kohti uutta viikkoa ja vieläpä juhannusviikkoa! Mulla on paljon kivoja aiheita tuleviin postauksiin, kunhan nyt vaan saan tuon armahaisen pikkuherran taas kunnolla tolpilleen. 

Sori tästä vähän masentavasta postauksesta :D








You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Voi niin kurjaa kun lapset sairastaa :(
    Toivottavasti Piippis nyt säästyis taudilta, vaikka epätodennäköistä ehkä onkin <3 Tsemiä ja pikaisia paranemisia <3

    t.Nadja/napsahduksia.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) On kyllä tosi hassua jos säästyy, mutta loppuun saakka ollaan optimistisia :D

      Poista

Suosituimmat

Facebook

Instagram