Viikko loppui, hyvä niin!

17.55

Yksi henkilökohtaisen elämäni pahimmista painajaisista on käynyt toteen. Sen enempää en voi asiaa nyt valottaa täällä, mutta kukaan ei kuitenkaan ole kuollut. Se lienee tärkeintä kuulla. Myöskään emme ole eroamassa H:n kanssa. Se tästä nyt vielä puuttuisikin! 

Olen antanut pois jotain tärkeää. Se ei koskaan liene kovin onnellista.

Luojan kiitos internetissä uutisoitiin termisen kevään alkavan tällä viikolla. Ei siis jotain huonoa, ettei aina vähän hyvääkin. Lämpöä ja valoa kohti!

Vaikka viikonloppu oli poikkeuksellisesti huono, niin oli meillä eilen onneksi kiva iltapäivä. Käytiin leikkimässä serkkutyttöjen kanssa ja W:n kummitätönen laittoi mulle räpsyripset ulkoista olemustani kohentamaan. Kyllähän se taas vaan piristi. Kiitos K <3

Ihanan paljon leikkikavereita! Isoja ja pieniä!
Ihastuttavaa on ollut huomata, että tuo meidän erityisneito on alkanut rohkeasti leikkimään muiden lasten(siis muidenkin kun omien sisarusten) kanssa. Näin kun ei todellakaan ole aina ollut. Toiset lapset kun ovat jopa olleet vähän pelottaviakin. Piippiksen on ollut helpompi etsiä se oma rauhallinen paikkansa ja siellä on viihtynyt yksikseen muiden leikkiessä. Nyt ei enää niin ole ja se on  lohdullista.

Kun lähdettiin kotia kohti niin öbaut kymmenessä minuutissa, kaikki kolme nukkuivat onnellista lapsen unta.



Maanantaiväsymys vaivasi Piippistä myös puheterapiassa tänään, ja normaalisti niin iloinen "oppilas" olikin kovasti totinen tyttö. Äkäinenkin jopa. Jostainsyystä yöunet jäi viimeyönä vähän lyhyiksi ja pehmoinen lämpöinen tyttö kömpi äidin viereen aamulla muutamaa tuntia normaalia aikaisemmin. Eipä meitä siinä sitten enää nukuttanut ja noustiin ylös. 

Tai no, kyllä mua vaan olisi nukuttanut mutta minkäs teet. 

Painonpudotusprojekti ottaa erityisen tiukille nyt ja olen yrittänyt olla itselleni armollinen. Kunhan vaan muistan liikkua päivittäin, niin satunnaiset repsahdukset ruokavaliossa eivät saa maatani kaataa. Toistaiseksi tämä asenne on toiminut ja paino ei ole lähtenyt uuteen nousuun.

Keskiviikkona mun suustani revitään hammas pois. Olenpas muuten aivan kauhuissani, mutta ehkä selviän. Saa tsempata! ;) Tuleepahan vietettyä muutama paastopäivä ihan tuosta noin vaan kun kipeä kolo suussa estää syömisen tehokkaasti.

Jännitystä tästä viikosta ei tule siis puuttumaan, mutta toivotaan että loppuviikkoa kohti meininki paranee!

Johan oli taas sekava päivitys tämä. Pahoitteluni.





You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Taiga-koira muuttanut?

    VastaaPoista
  2. Väliaikaisesti karvanlähdön ajaksi naapuriin mummolaan, mutta vain väliaikaisesti. Tämä ei ole se asia, mikä tekee surulliseksi ..

    VastaaPoista
  3. Kulta rakas - ihanat kuvat. 💖

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook