Tänään oli pitkästäaikaa siis muskaripäivä! Viimeviikolla ei päästykään paikalle mutta nyt sitten vihdoin ja viimein käytiin katsastamassa tuo Hyrylän iltapäiväryhmä. Silminnähden huomaa miten hyvää muiden lasten seura tekee meidän Pirpanalle. Edes tuo ylläoleva rumpu ei kiinnostanut yhtä paljon kun ne ihanat pienet taaperot joita tuijotellessa aika hurahtikin sitten nopeasti. Muskari on meidän tyypille ihan mielettömän hyvä harrastus, siitä ei ole epäilystäkään. Hyvää se tekee äidille myös, sillä tänään tunsin ylpeyttä sekä tuosta mun upeasta tytöstä että myös vähän itsestänikin kun esittelin meidät tunnin alussa ja kerroin siinä samalla sitten myös Pirpanan diagnoosista. Kivaa että tälläkertaa sain siihen mahdollisuuden. Mun oli paljon helpompi tuon jälkeen keskittyä olennaiseen eli tytön kanssa laulamiseen ja leikkimiseen. Sen verran kuitenkin mietittiin tuon puolituntisen jälkeen meidän tulevaisuuden suunnitelmia muskarin suhteen, että ensi syksynä varmaan etsitään jo joku erityislapsille suunnattu ryhmä ja jatketaan musisointia sitten siinä. Tai sitten soitellaan ja laulellaan ihan vaan täällä kotona niinkun nyt jokapäivä tehdään muutenkin ja tavataan toisia lapsosia sitten muissa merkeissä.