Tänään mun ihana kummityttö (Pirpanan serkku) 8-vee sanoi tosi kauniisti Pirpanaa hetken aikaa katseltuaan. Kirjoitinkin nuo lauseet siinä sitten samantien ylös. "Mä en oikein ymmärrä että mitenniin L on muka erilainen? Vaikka se onkin downi. Ehkä se on sen takia just niin kiltti ja iloinen" Äitin hanat aukesikin sitten siinä. Liikuttavaa oli ensimmäisen kerran kuulla kuinka tuo pikku kolmasluokkalainen ääneen mietiskeli ja yritti ymmärtää Pirpanan erityisyyttä.. <3 

Tänään huomattiin myös, että näillä kahdella ihanaisella serkuksella on muutenkin joku jännä yhteys. Pirpana jaksaisi tuntitolkulla tuijotella onnellisena hymyillen serkkutyttönsä laulelua ja tanssia.  Illalla siinä sitten aikuisten kesken juteltiinkin että heissä on jotain samaa vaikkakin Pirpanalla onkin tuo yksi ylimääräinen kromosomi. Tempperamenttia. Luonnetta. Jotain.