Jatkan vielä vähän edellisen postauksen tiimoilta. Tänään tosiaan Pirpana oppi kunnolla tuon eteenpäin möyrimisen.. Hassuinta tässä illassa oli se, että myös PikkuW kääntyi ensimmäisen kerran selältä masulleen. Ja teki sen sitten uudestaan.. ja uudestaan. Masulta selälleen on menty jo pidemmän aikaa. Todettiin H:n kanssa oikein ääneen kumpikin että -Tuntuupas tosi hyvältä nähdä tämä kaikki!
Olivat tosiaan kun kaksoset tuossa lattialla jumpatessaan. Hymyilivät toisilleen suloisesti ja tutustuivat.
Mun aarteeni.
Toivotaan että turhautunut huutelu helpottuu tämän itsenäisen etenemisen myötä.
Harmittelin tuossa yksi ilta että en ole täytellyt mun lasteni vauvakirjoja aikoihin. Sitten tajusin että täältä blogistahan sitä vauvakirjaa löytyy kerrakseen. Kun vaan vielä saisin aikaiseksi tulostella sähköisestä muodosta pöytälaatikkoon niitä niin jäisi jotain muistoja lapsille kunhan kasvavat.
Onpahan ollut hieno ilta. Pappa sen eilen osuvasti tiivisti:" -Ajatelkaa mistä oltais jääty paitsi jos ei Pirpanaa olisi. "
Niinpä..
<3
Se on taitava mimmi! :)
Tämä on siis opittu nyt parin vuorokauden sisään. Me ollaan niin ylpeitä! Kiva mennä huomenna fysioterapiaan kun saa kertoa että ollaan opittu uutta.
Saatiin tilaisuus lähteä katsomaan Tavarataivas-dokumenttielokuva kutsuvierasennaakkoon ja odotukset täyttyivät. En lähde sen kummemmin elokuvaa ruotimaan täällä vaan suosittelen, että jokainen siitä kiinnostunut käy leffateatterissa tekemässä omat arvionsa. Puolitoistatuntisen aikana tuli naurettua, itkettyä sekä ajateltua asioita vähän toiselta kantilta kun normaalisti. Tosi kiva, hyvin toteutettu hyvänmielenelokuva, sanon mä!
Meillä meni yllättäen vähän myöhään ja ihan vaan siitä syystä että meillä oli tosi kivaa. Tänään siis on väsyttänyt. H parka meni vielä aamulla töihin ja nukkui vaan muutaman tunnin yöunet. Toisaalta meidän yöunet normaalistikkin saattavat jäädä yhtä lyhyiksi eli eipä tuo nyt niin uutta ollut H:lle.
Huomenna mennään Tuusulaan toivottelemaan Pirpanan ja pikkuW:n ukille isot onnentoivotukset eilisten synttäreiden johdosta. Onnea Ukki!
Piippis otti viimeyönä matkasängyssään ensimmäiset ryömimismaistiaiset, eteenpäin siis. Takaperinhän tyttö on päässyt "etenemään" jo muutaman kuukauden ajan. Tänään on harjoteltu sanojakin ihan ennätyksellisen paljon. Koru, Puuro, Pappa, Puh sekä Pää ovat jo täysin tunnistettavissa. Itse oon yllättynyt siitä että tyttö treenaa R-kirjainta noin suurella innolla. Edelleen sitä The sanaa odotellessa..
;)
Pikku W:n kanssa ollaan aloiteltu puurot sekä kiinteät enenevässä määrin ja se on tunnustettava, että hermot on joskus koetuksella siinä hommassa niin. Kaveri kun ei vaan vielä oikein tykkää mistään (maito ei kuulu tähän kategoriaan). Suu on visusti viivana ja vaikka naurattaisikin niin jässi on oppinut hymyilemään huulet tiukasti kiinni toisissaan syötön aikana. Huhheijaa, toivotaan että alkais pikkuhiljaa ruoka maistumaan. Tänään se vielä säikäytti meidät vetäisemällä vähän puuroa rööreihinsä ja hetkenaikaa siinä sitten availi hengitysteitään. No, tärkeintä on yrittää pysyä rauhallisena ja niin tehtiinkin.
Mitä pienet edellä, sitä isommat perässä eli toisinsanoen nyt me mennään nukkumaan.
Näin se hevonen sanoo.
Pikkuveli oli juuri muutama minuutti ennen tätä kuvausta tukistanut Pirpanaa lattiantasolla ja sitä piti sitten vielä muistella vähän..
On ne hassuja.
Sunnuntai.. Ennen lapsia päivä ei todellakaan kuulunut lemppariviikonpäiviini. Nyt lapsien jälkeen, olen oppinut nauttimaan sunnuntaista ihan eritavalla. Voisinpa melkein jopa väittää sen olevan päivistä parhain. Ollaan saatu viettää perheen kesken aikaa nyt kun isin studiosessiotkin päättyivät eiliseen. Aamupäivällä lähdettiin heppoja katsomaan tuohon läheiselle pellolle, mutta viima yltyi niin purevaksi että pellon reunaan saavuttaessa meidän oli pakko kääntyä kotiin. No, Piippis oli jo melkein unten mailla että eipä siinä paljon hävitty vaikka pollet jäivätkin nyt näkemättä. Seuraava vähän lämpimämpi aamupäivä kun koittaa niin toistetaan tämä yritys. Piippis on suuri heppafani ja osaakin jo hienosti sanoa "iiiihahaaa!".
Näin suloisen nallukan löysin vaunuista päiväunien jälkimainingeista. Löysin punaiset posket ja nenänpään, löysin hymyilevän suun sekä silmät uniset.
Kyllä mä sanon että tästä päivästä täydellisen on tehnyt juurikin nämä hymyt joita on tänään ollut tarjolla mielin määrin. Tää pieninkin osaa jo.
Tämä on ollut ihan oikea vapaapäivä. Meille kaikille neljälle..
.. tai no, viidelle.
