Seuraavaksi kuvien puolesta luvassa todellinen hyvänmielenpläjäys! Minulla hurahti valehtelematta tunti jos toinenkin, kun etsiskelin näitä rakkausotoksia vuosien varrelta sekä facebookista että koneelta. Aika voimakkaita tunnereaktioita saivat aikaan.
Tänään kirjoittelen muutaman rivin rakkaudesta, välittämisestä sekä sen osoittamisesta - aihe kun on meidän arjessamme hyvin vahvasti läsnä. Sen lisäksi että rakastamme toisiamme ja sen hyvin herkästi toisillemme myös näytämme, on yksi meistä hyvin avoin jakamaan rakkaudenosoituksiaan myös tuntemattomimmillekkin. Tämä mietityttää välillä meitä vanhempia ja aina silloin tällöin nuo äkilliset yllärihalit saattavat aiheuttaa hieman kiusallisiakin tilanteita.
Kun Piippis kokee aitoa hyväksyntää, ei hän kaihda osoittaa omaa ihastustaan avoimesti toiselle ihmiselle - vaikka kyseinen ihminen olisikin aivan vieras entuudestaan. Neiti saattaa kapsahtaa kaulaan hyvinkin tiukasti ja on sanomattakin selvää, että kaikki eivät välttämättä osaa tällaista häneltä odottaa tai vastaanottaa. Olen joskus miettinyt, että pitäisikö minun äitinä puuttua näihin hellyydenosoituksiin niitä rajaten, mutta toistaiseksi en ole sellaiselle vielä kokenut tarvetta. Tilanne olisi toinen, jos tämä halaileminen olisi jatkuvaa ja se kohdistettaisiin ihan keneen tahansa random kaduntallaajaan. Näin ei onneksi ole.
Ja tosiaan ehkä tulevaisuudessa tämäkin aihe täytyy ottaa neidin kanssa puheeksi, jos meininki jatkuu samanlaisena. Nyt ei vielä ole kuitenkaan sen aika - luotan intuitiooni.
Kotiväki elää Pirpanan suukoista sekä päivittäisistä kohteliaisuuksista. Olisi vaikeaa enää kuvitellakaan elämää ilman tuota suurta rakkautta! Suloista on ollut myös huomata, kuinka sisaruksetkin osoittavat välittämisensä siskoa kohtaan halauksen kautta, sillä tietävät että se on siskolle tärkeää.
Perheen ulkopuolella toisen henkilön aito ihastus ja kontaktin ottaminen saa usein aikaan Piippiksessä rakkaudentulvan, joka saattaa sitten ilmetä yllätyksellisenä hellyyspuuskana. Iloksemme vastaanotto on 99 prosenttisesti ollut vain sekä ainoastaan positiivista ja välitöntä.
Tässä kohtaa on muuten aivan pakko muistella muutaman vuoden takaista hyvänmielenhetkeä Muumimaailmassa. Piippis oli halannut jo minuutin verran Hemulia, kun sitten me vanhemmat jo ehdottelimme josko seuraava lapsi pääsisi Hemulia rutistamaan. Hemuli heilutti päätänsä ja totesi elein, että "ei, vielä ei ole aika lopettaa". Siinä sitten halailivat - pitkään ja hartaasti.
Se oli todella liikuttava hetki. Kyyneleet ilmestyvät silmäkulmiin vieläkin tuota muistellessa.
Myös Maretariumissa kohtaaminen sukeltajan kanssa on jäänyt mieleen. Oli helppo aistia lämminhenkinen tunnelma, vaikka lasi ja happilaitteet välissä olivatkin. Myöhemmin tämä samainen sukeltaja kävi kommentoimassa vielä tänne mun blogiinkin! Tätä on usein muisteltu hymyssäsuin.
Perheemme karvakorvat ovat oppineet vastaanottamaan jokaisen kolmen ipanan hellyyttä ja sitä päivittäin saavatkin - yleensä heti aamusta kun kolmikko on sängystä ylös könynnyt. Vuosi sitten perheeseemme saapunut , TODELLA pelokas espanjatar on vahvistunut huimasti ja oppinut luottamaan lapsiin. Tämä on ollut kaunista huomata.
 |
| "Salli mussukka" |
Nuket, pehmolelut tai vaikkapa Olof lumiukko satukirjan sivuilla/ tv-ruudulla saavat myös usein suukotteluja osakseen - siis kaikki mikä ihastuttaa ja ansaitsee Piippiksen mielestä täyden rakkauden! Kesken puhelinkeskustelun mummin kanssa neiti saattaa suukottaa luuria yhtäkkisesti - koska tulee vaan sellainen kiva fiilis!
Usein kuulee sanottavan, että ds-henkilöt näyttävät kaikki tunteensa isosti. En tiedä mitä jo nurkan takana kurkkiva murrosikä (niin uskomattomalta kuin se tuntuukin) tuo tullessaan, mutta toistaiseksi olemme pääosin saaneet nauttia vain näistä positiivisimmista tunnereaktioista. Pirpana ei ole koskaan saanut suuria kiukkuhepuleita, mutta esimerkiksi suru viipyy usein pitkään jos siihen on aihetta. Joskus tytön on hyvin vaikeaa päästä irti ikävistä tapahtumista tai episodeista. Asioihin "jumiin jääminen" on hyvin tyypillistä ihan kaikessa.
Tuntui tärkeältä kirjoittaa näinkin simppelistä mutta kauniista aiheesta. Tässä kohtaa koen, että jokaisen meistä tulisi ottaa oppia edes hitusen näiltä rakkauskromosomin omaavilta murusilta. Kohteliaisuus ei satuta vaan parhaimmassa tapauksessa pelastaa huonoimmankin päivän. Näytetään ihastuksemme sekä rakkautemme, mutta ei mielistellä jos sellaiselle ei ole tarvetta.
Kokeilehan huomenna.
"Olet kaunis!"
"Oletpa komeana tänään!"
"Sinä olet ihana".
tai vaihtoehtoisesti halaa äitiäsi, ystävääsi tai vaikkapa työkaveriasi - osoittaaksesi että välität.
Sydämellistä pian alkavaa viikonloppua kaikille!
