Viikonlopun uhmaa

18.51

Olen viime aikoina useaan otteeseen raottanut täällä blogissa omaa väsähtämistäni. Tämä olkoon viimeinen postaus toistaiseksi, jossa tuskailen julkisesti. Se kun ei tee mullekaan hyvää nyt. Ja sitäpaitsi minä muuten voin jo paljon paremmin monestakin syystä.


Availlaan nyt kuitenkin hieman näitä juttuja.


Meidän kotiin on ensimmäistä kertaa vanhemmuuden taipaleella rantautunut ihan rehellinen uhmaikä. Todella raskas ja vaikea sellainen. Tätä kirjoitellessa kello on 15.00 ja olemme tähän mennessä saaneet kuunnella jo kahden tunnin verran kuopuksen karjumista. Autossa kaupasta lähtiessämme sekä puistoreissulla aamupäivällä. Kaksi muuta takapenkkiläistä meinaa myös väsähtää näihin tilanteisiin ja tänäänkin kädet korvilla matkasivat Prismasta kotiin.


Puistoreissua jatkoin kahden kanssa itsekseni ja isi lähti pienimmän kanssa kotiin rauhoittumaan. Kävelimmekin pitkän matkan Sipooseen ja sain itse myös samalla vähän relata ;) Isi tuli PikkuH:n kanssa autolla hetkenpäästä puistoon ja tyttö oli kuin uudestisyntynyt. Tutustuin puistossa toiseen uhmiksen äitiin, ja häntäkin hymyilytti kun olin juuri kertonut meidän episodistamme ja porteista kirmasikin liukumäkeen aurinkoinen sekä onnellinen pikkutyttö.


"Ai tääkö se teidän kiukuttelija muka on?!"


;)


20160821_130940


Siirtymätilanteet. Ne eivät mahtuisi tällähetkellä pienen tytön tohinoihin ollenkaan. Rattaissa ei istuta. Turvaistuimessa ei istuta.  Mieluummin karjutaan paikallaan tuntitolkulla. Ja miten noin pienestä suloisesta ihmisestä voikaan herranjestas sentään lähteä niin lujaa ja niin kamalaa soundia?! Tuskallisinta näissä hetkissä on se, että mikään muu kun aika ei ihan oikeasti auta. Ja sitä aikaa tarvitaan paljon, sillä tuosta pikkupimusta löytyy rutkasti temperamenttia, joka näissä tilanteissa ei ole eduksi alkuunkaan. Onneksemme nämä uhmispuuskat rajoittuvat tällähetkellä vain muutamaan kertaan päivässä. Kuluneet 5 päivää on selvitty yksillä hepuleilla, mutta tänään valitettavasti se ei riittänyt.


20160819_181210


Kohtauksia edeltävä sekä niiden jälkeinen aika on oikein hyvää tuon pienen tytön kanssa. Perjantainen metsäreissu oli parasta laatuaan piristämään koko perheen fiiliksiä, ja nautiskelimme suunnattomasti lämpimästä loppukesän auringosta sekä metsän ihanuuksista. Kantterellejakin löytyi! Muutaman kymmenen metrin päästä meidän kodista?!


Kuollut tikka aiheutti ihmetystä ja paaaljon kysymyksiä. On ihan mahtavaa, että nää ipanat liikkuu niin reippaasti luonnossa–ihan jokainen. Siitä ollaan H:n kanssa todella onnellisia.


20160819_182455

20160819_182521

Meidän lapset eivät ole kärsineet koliikeista ja väittäisin jopa, että helpolla olemme vauva- sekä uhmisvuosista selvinneet tähän asti. Nyt kuopus koettelee kahden muunkin edestä ja tämä on vaan kestettävä toivoen, että uhmaikä jää mahdollisimman lyhytkestoiseksi.


Todella ristiriitaista. Niin tuhannen ihana ja suloinen, mutta kiukkupuuskissaan maailman väsyttävin. Rankkaa tuo kasvaminen on ja sitä on välillä musertavaa vierestä katsoa. Yhdessä me kuitenkin tarvotaan läpi tämän taiston ja lohdutellaan toisiamme tarpeen vaatiessa. Vaikka tämä aika nyt koettelee, saamme kuitenkin paljon nautiskella myös tuon tytön toisesta, huomattavasti suloisemmasta puolesta. Silloin kun autossa ei karjuta, niin siellä lauleskellaan hyväntuulisesti. Kotona lauleskellaan. Sängyssä lauleskellaan. Hellyyspuuskan hetkellä suukotellaan spontaanisti kaikki perheenjäsenet läpi–useaan otteeseen.


Iloa, onnea ja surua. Isosti.


20160820_142251

Valkosipulifestareille lähdimme lauantaina suosiolla nelisteen ja veimme heti alkuunsa kiukuttelun aloittaneen pikkumimmin mummolaan lepäilemään. Tai itseasiassa hän säntäsi autosta ihan omatoimisesti mummolan rappuset ylös, isovanhempien luokse turvaan. Tämä oli hyvä ratkaisu ja näinollen me neljä saimme nautiskella markkinahumusta ilman hermojen kiristystä. Isin hermot ovat onneksi rautaa, mutta minä ja kaksi vanhinta lasta väsähdetään helpommin näissä kiukuttelutilanteissa. Sen myönnän.


Oma olotilani on kuitenkin tällähetkellä sangen hyvä. Siitä kiitos jokapäiväisen treenin (tosin näin viikonloppuisin vähän kevyemmin jumpaten), kehittyvän kunnon sekä helteisen viikonlopun. Laitan tähän loppuun varsin "pullantuoksuisen" kuvan eiliseltä, kun pääsin valtaamaan ajan kanssa oman keittiöni ja leivoin koko jengille omenapiirakkaa.  Onnenhetki!


Desperate Housewife 3


Hiuspanta: Mirkka Metsola


 

You Might Also Like

7 kommenttia

  1. Jos käykin niin, että kyseessä ei olekaan uhma vaan kuopuksenne luonne, suosittelen lämpimästi lukemaan Raisa Cacciatoren Kiukkukirjan. Sain itse siitä paljon apua kun tajusin, että oman kuopukseni "uhmaikä" ei ollutkaan mikään ohimenevä vaihe, vaan hänen luonteensa on vaan helposti tulistuva ja silloin menee nopeasti sellaiseen kirkumis-raivoon ettei saa mitään kontaktia. Nämä tilanteet voi kestää sitten muutamasta minuutista muutamaan tuntiin. Tossa kirjassa on paljon ihan käytännön neuvoja mitä tehdä. Toivotaan kuitenkin että teillä on ohimenevä kausi :) Tsemppiä!! Ja pieni lohdutuksen sana, oma kuopukseni on nyt 6 vuotias ja ensimmäistä kertaa huomaan että jonkunlainen itsehillintä on kehittymässä ja huutokohtaukset menee paljon nopeammin ohi kun aikaisemmin. Eli valoa tunnelin päässä! ;)

    VastaaPoista
  2. Voi teitä. Voisinko auttaa sinua ja perhettäsi kestämään uhmaikää paremmin? Oma jaksaminen on ihan kaiken a ja o. Saatko tarpeeksi latautumisaikaa? Nukutko tarpeeksi? Tsemppiä teille uhman pyörteisiin. T. Katja Mammakaverista

    VastaaPoista
  3. Hei kiitos vinkistä!:) kyllä totta on myös se, että tytöllä riittää luonnetta ja tämä todella voi kestää vielä pitkään. Kiukkupuuskat on uusi juttu vaan ja siksi oli helppo laittaa orastavan uhman piikkiin. Katsotaan. Täytyy tsekata kirja :) kiva kuulla että teillä helpottaa! Mukavaa alkavaa syksyä!

    VastaaPoista
  4. Tutustun sivuihisi. Nyt tuntuu siltä, että kyllä tässä vielä suht helposti eteenpäin porskutetaan. Yritän panostaa pitkiin yöuniin ja jokapäiväinen liikuntahetki on vain mulle :) kiitos kivasta viestistä ja mukavaa alkavaa syksyä!

    VastaaPoista
  5. Meilläkin 2 1/2 v kiukuttelee nykyään päivisin säännöllisesti. Hänellä on mahtava temperamentti ja itsetunto. Jos joku asia menee hänen mielestää pikkuisenkin väärin (esim maitolasin annan väärältä puolelta), niin korvatuskaa.. Rauhoittuu yleensä kyllä nopeesti. Sisarukset kärsii myös ja antavat raivottarelle liian helposti periksi, jos hän jotain haluaa. Tyttö siis kyseessä. Isosisarukset on 6 ja 9. Huonoa sikäli, että oon jo nyt huomannu tarkoituksellista raivoamista, kun on saanu helposti periksi.. Meillä tällä kuopuksella on ollu pienetä asti refluksia ja mahakipuja. Yhdessä vaiheessa ei rauhoittunut kun tissille, josta seurasi se, että on HYVIN takertuva vanhempiinsa vieläkin (onneksi myös isä kelpaa). Mutta näin anonyymisti voin kertoa, että tuo kuopus on myös syliteltyin ja pussatuin kaikista kolmesta, vaikka muutkin ovat erittäin rakkaita. Nuorin vaan antaa (ja ottaakin) eniten. Muut on sopeutuvaisempia ja rauhallisempia.

    VastaaPoista
  6. Olet kyllä niin kaunis ja hehkuvan näköinen tuossa kuvassa, että ainakaan siitä ei ihan heti uskoisi sulla olevan siellä kotosalla uhmis ja kaksi muutakin lasta :) Tsemppiä raivareiden keskelle!

    VastaaPoista
  7. No voi kiitos sinulle <3 Viikonloppuisin on aikaa vähän laittautua ;)

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook

Instagram