Sinulle, lukijani.

23.24

On tullut aika kiittää. Kuluneen neljän vuoden aikana, mun sähköpostiin on tipahtanut viesti jos toinenkin, jotka ovat tottavie saaneet liikuttumaan ja kiitollisuuden nostamaan päätään. Kesän aikana tuo s-postiliikenne on ollut normaalia vilkkaampaa, ja olen ollut positiivisesti hämilläni siitä. Kommenttikentässä on nyt mitä ilmeisemmin jotain häikkää (valitettavasti en sille asialle mitään itse voi tehdä), mutta on ollut kiva huomata, että tuo sähköpostiosoite on huomioitu juuri oikealla tavalla.

 Kun tänään lukaisin viimeisimmän meilin lukijalta, päätin että nyt on aika avata teille, matkassamme mukana tarponeille, omaa sydäntäni aiheen tiimoilta. 

Vuosien vieriessä, olen kokoajan tullut varmemmaksi siitä, että blogin aloittaminen oli vain sekä ainoastaan hyvä juttu. Siitä on kasvanut lasten ohella yksi mun elämäni merkittävimmistä saavutuksista ja myönnetään, olen siitä jo vähän ylpeäkin. Samallatavalla kuin olen noista lapsukaisistanikin. Saavutuksistani suurimmista.

Te lukijat olette oppineet tavallaan tuntemaan mut, ja mun perheeni näiden vuosien varrella. Meidän arkemme avaaminen sekä lasten kuvien julkaiseminen on ollut multa itseltäni täysin tietoinen valinta, ja myös H on ollut mun kanssani sitä mieltä, että tämä kaikki on tosi ok. Tiedän, että tämä aihe jakaa mielipiteitä, mutta itse yritän ymmärtää jokaista. Jää nähtäväksi, muuttuuko tuo oma fiilis lasten varttuessa. 

Toistaiseksi kuitenkin olen saanut useasti todeta, että niin suurta haittaa kuvien julkaisemisesta ei ole ollut kenellekään meistä, ettäkö mun pitäisi muuttaa toimintatapojani tämän asian suhteen.

Kuluneen neljän vuoden aikana, olen oppinut blogini myötä myös paljon teistä, lukijat. Olen niin tuhannen onnellinen siitä.

 Olen saanut kokea perheenjäsenten, sekä myös suvun positiivisen suhtautumisen kirjoituksiani kohtaan, ja se on lämmittänyt sydänalaa hyvin voimakkaasti. Tietokoneen hajotessa, sain lukijalta Japanista asti käytetyn koneen ilmaiseksi (!!) ja pääsin jatkamaan bloggaamista vanhaan malliin, ilman päivittäistä jonotusta H:n koneelle. Olen saanut sydänystäviä blogini ansiosta. Tapaan jatkuvasti upeita ihmisiä. Olen saanut boostia elämän aallonpohjissa ja iso, IHANA jengi on myötäelänyt meidän kanssa ne kaikista kauneimmat sekä upeimmat hetket vuosien varella. Olen ihan hirmuisesti saanut tsemppausta niin myötä, kuin vastamäessä. Se on parasta tässä hommassa.

47 palasta elää mun mukanani ja muuttaa varmaan tulevassa osittain muotoaan. Toivon kuitenkin, että saan pidettyä sen mahdollismman onnistuneesti yhtä elämänmakuisena, kuin se on ollut tähänkin asti. 

Rakastan itse pläräillä netissä muiden äiti-ihmisten blogeja, ja olen huomannut, että jokainen blogi on omanlaisensa. Se on rikkautta. Usein mietin, mahtaisinkohan itse lukea 47 palasta blogia, jos olisin joku toinen ihminen. Sitä en koskaan saa tietää, mutta kiva on ollut huomata, että on ihmisiä jotka niin tekevät. Pääsääntöisesti varmaan vertaisväkeä, ja aiheesta muuten kiinnostuneita :)

Tähän loppuun tekisi mieli listata lemppariblogeja, mutta jätän sen vielä toistaiseksi tekemättä. Unohdan kuitenkin jonkun tärkeän, ja sitten harmittaa jälkikäteen.

Nyt kuitenkin tähän loppuun haluan vaan kiittää kaikkia lukijoita siitä, että olette pysyneet matkassa mukana. Olen mahdollisesti antanut, mutta olen tottavie myös saanut tästä harratuksestani paljon!


Tämä postaus oli nyt taas tällainen "hetken mielijohteesta". Spontaani kirjoittaja olen aina ollut, ja tulen olemaan. 







You Might Also Like

6 kommenttia

  1. En tiedä tuleeko nää mun kommentit sulle perille, mutta haluan tähänkin kommentoida, että olen niin samaa mieltä kanssasi. Blogin pitäminen on antanut niin paljon! <3 Ilman en olisi varmasti selvinnyt viimeisestä 3sta vuodesta. Vertaistuen voima on niin väkevä<3

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook

Instagram