Äidin pieni hymysilmä lähdössä isin kanssa kauppareissulle. Kassajonossa oli muuan täti jäänyt ihastelemaan Pirpanaa kun hän niin iloisesti oli tätöselle vilkutellut.

Piippiksellä on nyt meneillään joku "show-vaihe". Kokoajan esittää ilmeillä, eleillä ja höpöttämällä omia juttujaan sekä viihdyttää ihmisiä ympärillään. Mikäs siinä :) Nyt kun äiskän vatsalihaksetkin alkaa toipumaan leikkauksesta eikä nauraminen enää satu niin paljon. Ekat kotipäivät oli vähän hankalia kun tyttö sai äidin kokoajan hekottamaan ja se sattui äitiä.  

Pirpana on oppinut sanomaan "vauva" (yllätys ;). Se mikä tekee asiasta huvittavan on että hän kuiskaa sen jokakerta. Ääneen tuota sanaa ei sanota.

Niin ja kun nyt päästiin kerskailemaan uusilla taidoilla niin ei unohdeta ryömimistä rapustailiin. Menee jo aika vauhdilla peruuttaen maan tasalla. Jännä nähdä mikä on seuraava edistysaskel motoriikan saralla.

Ja tässä tämä uusin tulokas. Aamupäivät kukkuu hereillä ja iltapäivät nukkuu. Illat torkahtelee ja öisin valvoo parin tunnin pätkän. Muuten nukkuu. No, kokemuksesta onneksi tiedän että nämä valvomisjutut tulee vielä muuttumaan moneen otteeseen. Piippiskin on ollut vähän levottomampi nyt pari yötä mutta se oli täysin odotettavissa. Se isosiskolle sallittakoon, onhan tämä pikkuveikka nyt aikamoinen mullistus pienen ihmisen elämässä kuitenkin. 

Juteltiin H:n kanssa toissailtana siitä että miten uusi vauva on vaikuttanut Pirpanan erityisyyteen ja siis lähinnä meidän vanhempien suhtautumiseen tuota erityisyyttä kohtaan. Yhdessä todettiin että vain ja ainoastaan positiivisesti. Siitä ei ole epäilystäkään.

Olenko jo maininnut että mulla on aika ihanat pikku tyypit? 

<3

P.s Muistakaa illalla ihailla tähdenlentoja. Minä ainakin teen niin.