Ehkä huomenna saan vielä jonkun jouluisen kuvankin tänne ladattua. Ennen sitä kuitenkin pikaiset ultrakuulumiset.

Kaikki tosi hienosti bonarilla. Niskaturvotus 0,8 mm eli tosi vähäistä. Laskettu aika pysyi samana eli 8.7.2014. Kaikki löytyi mitä tässävaiheessa pitikin ja vauva ojenteli sekä esitteli itseään nätisti. Pitkät jalat tyypillä oli. Poika? :) no, se selvinnee helmikuussa.

Nyt jatkamme aatonaaton viettoa mummulassa. Kuulemisiin ja halauksia!

Pakko jakaa ajatuksiani ihan pikaisesti. Tajusin nimittäin tänään, että mulla on (monen muun asian ohella) näissä joulutohinoissa unohtunut piipahtaa labrassa veriseulassa.  Se käsittääkseni pitäisi ottaa viikolla 11 ja nyt on siis jo liian myöhäistä. 

No eipä siinä, tajusin tässä samalla myös sen, että asia ei ole mulle edes oikeasti tärkeä. Eipä tuo seula kertonut meille mitään Pirpanankaan kohdalla ja niinkun oon aikaisemminkin maininnut.. oikein hyvä niin. Maanantain ultra sen sijaan on meille kummallekkin kovasti tärkeä ja kaivattu. H:kin tuossa jo äsken sanoi, että odottaa paljon tulevaa visiittiä Hyvinkäällä. Hänellä kun jäi PikkuW:n np-ultra kokonaan väliin silloin aikanaan syystä että Pirpana ei saanut tulla toimenpidehuoneeseen mukaan, ja näinollen joutuivat isin kanssa odotelemaan ulkopuolella.

Pirpanan np-ultra oli kyllä huikea kokemus. Niitä voltteja ei vaan pysty unohtamaan :) PikkuW nukkui kun häntä kävin moikkaamassa 2012 ensimmäisen kerran ja muistan, että tyyppiä jouduttiin ihan herättelemäänkin jotta tutkimus saatiin onnistumaan.

Jännä nähdä minkälainen tapaus tämä kolmonen nyt sitten näillä viikoilla on. Ai että, oikein ihanasti lentelee perhoset masussa kun ajatteleekin, että kohta se odotettu ultra taas on!

H:n joululoma alkoi ja se on mahtavaa. Nyt pystyy taas ihan eritavalla antamaan aikaa noille pikkutyypeille. Olla ihan oikeasti läsnä.

Kauniita unia!

P.S Voiko viikolla 12 tuntea kutitusta alavatsalla? Vai ilmaako siellä vaan on? :D

Niin eli äiti täällä yrittää toipua tämänpäiväisestä viisurinpoistosta. Tälläkertaa hampaita lähti kerralla kaksi kappaletta ja fiilis onkin nyt sen mukainen. Eniten ketuttaa, kun kokopäivänä ei ole tullut oikein syötyä mitään järkevää mutta huomenna aion jo uskaltautua. Toinen kolo mun kitusissani meinaa vähän tihkuttaa verta ja pelkään kokoajan että alkaa kunnolla vuotamaan. Tällainen säikky mä aina olen.

Ja sitten vielä tämä. Mun kummitätönen oli hommannut mukeloille aivan mahtavanihanat jouluasut. Siinäpä äidin piparkakkuset somasti nököttää lakit päässään. 

Kohta on ultra ja sitten on joulu!! :)

Tänään sain kokea yhden elämäni kauneimmista hetkistä äitinä kun Pirpana ja PikkuW kävelivät käsikädessä omasta huoneestaan keskelle olohuoneen lattiaa, ja aloittivat su-per suloisen paritanssin Flute of Shamen tahdissa. 

Ja vaikka vaikka toinen kaatua kupsahti aina sillointällöin, eivät pienet kätöset irroittaneet otetta toisistaan.