epäonni

Kauhujen yö

21.21


Kello on varttia vaille yhdeksän illalla ja mun pienet on jo ihanasti untenmailla. Tämä ei oo viimeaikoina ollut kovinkaan yleistä ja yöunille on nukahdettu vasta kymmenen pintaan melkein joka ilta.

Syy tämäniltaiseen sammumiseen on selvä. Viimeyö oli nimittäin horroryö! Piippis karjui vatsakipujaan valehtelematta puoli viiteen asti ja PikkuW itkeskeli vartin välein tukkoisen nenän aiheuttamaa paniikkia, kun henki ei kulkenut normaaliin tapaan. Pojan jouduin jälleen hakemaan viereen ja H "nukkui" tytön kanssa lastenhuoneessa. Puoli viideltä mä seisoskelin olohuoneessa, katselin ikkunasta pihalle, nyyhkytin ja söin mandariinia viimeisen kerran. Sen jälkeen koko perhe nukahti hetkeksi. 

Tänään täällä Tanharissa on ollut siis aika uupunutta ja hiljaista porukkaa. Kun H tuli kotiin töistä, lähdettiin vähän ulos käpyttelemään ja näin tapahtui:


Meidän iso pieni neiti nukahti piiiiitkästä aikaa rattaisiin kun siellä oli niin mukavan pehmoista ja lämpöistä. Todella huono yö vaati siis veronsa.

Minä itse olen tänään nyyhkytellyt paljon. Normaalisti en väsymystäni itke, mutta tänään olen saanut ainakin kolme ihan kunnon itkupotkuraivari puuskaa. On ollut todella voimaton ja surullinen olo. Huolet sekä murheet ovat tuntuneet ylitsepääsemättömän suurilta ja ahdistus ollut maksimissaan.

 Tuleehan näitä, mutta onneksi ei usein. Ja nämä tällaiset fiilikset ovat suoraan verrannollisia yöllä nukuttujen tuntien määrään. Sen olen huomannut.

Nyt varauduttiin ja toimitettiin neitokaisen masua Microlaxin avulla ja onneksi pikkujätkän nenä ei enää vuoda samallatavalla kun eilen. Toivoa on, että ensiyönä meitä kaikkia siis nukuttaisi paremmin.
Oma fiiliskin on jo parempi. Riittää kun pääsi lämpimän peiton alle suklaajätskikulhon kanssa köllimään. 


W oppi tänään potkaisemaan palloa ja voi sitä riemua! Sekä isi, että poika oli silminnähden onnellisia tästä uudesta taidosta. 

Poitsun sanavarasto on toistaiseksi vielä kovin suppea (tätäkin asiaa oon tänään ehtinyt murehtimaan), mutta tänään siskon nimeä tapailtiin jo aika hienosti. Muita selkeitä sanoja on esim. "Pallo", "Anna!", "Ei", "Pappa". Siinäpä ne oikeastaan ovatkin. 

Ehtiihän tuota.

Piippis on tosi ahkera matkimaan ja yritystä löytyy ihan hirveästi. Uusia sanoja hänellä on tällähetkellä vaikkapa "Koiia" eli koira ja "Wavva". Se on siellä äiskän masussa se wavva.

Huomenna tulee kiinteistövälittäjä ottamaan kuvia. Sehän siis tarkoittaa sitä, että pitää siivota järjestellä puunata ja stailata. Nyt me nimittäin myydään tää koti.

Parempaa yötä ja mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille! 






Nukkumisesta

2014

23.06

Hörpyt

Oi rakas blogini mun, kunpa tämä uusi vuosi toisi mulle aikaa keskittyä kunnolla kirjoittamiseen ja ajatusteni purkamiseen. Niin kovin tärkeää on se mulle. Viimeaikoina kirjoittelu on jäänyt aika pintapuoliseksi, mutta sen pistän ihan vain ja ainoastaan väsymyksen piikkiin. 

No jokatapauksessa, nyt on kuitenkin aihetta nostaa kädet ilmaan ja huutaa JEE! Kolmas ilta unikoulua edessä ja pikkuW nukahti itsekseen vartissa yöunille. Tämä kävikin helposti vaikken olisi ikuna uskonut. Juotetaan iltavellit/-maidot lapsille olkkarissa, sen jälkeen pestään hampaat ja sitten viedään lapset rauhassa omiin sänkyihinsä. Ainoastaan ensimmäisenä iltana poika huusi. Ja silloin muuten huusikin tunnin sekä vartin verran. Koko yön nukkui sen jälkeen ja nyt ollaan saatukin sitten nauttia kokonaisista yöunosista! Us-ko-ma-ton-ta. Pahimman skeptikonkin siis kannattaa kokeilla unikoulua. Se nimittäin saattaa helposti toimiakkin. Minuapas nyt ihan harmittaa, ettei aikaisemmin jo ryhdytty moiseen.

Tuosta iltavellihetkestä on tullut lapsille ihan päivän kohokohta. Kumpainenkin nappaa pullot äidiltä/isiltä empimättä ja kipittää samantien sohvalle nautiskelemaan iltahörpyt. Tärkeä toimitus.


PikkuW:stä on tullut kovasti läheisyydenkipeä. Tänäänkin hyppäsi äidin viereen sohvalle, otti kädestä kiinni ja istui hiljaa tapittaen telkkaria. Näistä puuskista olemme saaneet nautiskella enenevässä määrin viimeaikoina.

Todettiin tänään, että Piippis on meidän perheen pusuttelija ja W halittelija. Ei meillä siis kovin huonosti tällähetkellä mene.

Onnenpekkoja olemme.



Shoppailut

Uusi peti

22.23


Siellä se nyt nukkuu, uudessa pinnasängyssään. Saatiin serkkutytön vanha pinnis ja laskettiin pohja alas. Yllätyttiin valtaisasti kun huomattiin miten tosissaan Pirpana alkoi kiskomaan itseään ylös pinnoja apunaan käyttäen. Vastaavaa toimintaa ei olla vielä häneltä nähtykään. Ei oletettavasti mene kauaa kun keksii miten hilata itsensä istumaan kun vaunuistakin nousee jo. 

Hassua, meidän lastenhuoneessa on nyt kaksi pinnasänkyä.. :)

Masuvaikeudet jatkuu yhä. Toivotaan edelleen että uuden lääkkeen vaikutus ei ole vielä päässyt täysiin tehoihinsa ja huomenna helpotusta olisi jo luvassa tilanteeseen. Luulenpa että tyttö herää yöllä istunnolle mutta se ei haittaa, kunhan Pirpanan olo vaan helpottaa. Näyttää olevan samanlainen kakkaongelmainen tämä meidän toinenkin pieni. Hmph. No toivotaan että ajan kanssa nämäkin tilanteet muuttuvat miellyttävimmiksi meille kaikille.

Tänään mä kävelin aamupäivällä lasten kanssa piiitkän lenkin. Aurinko helli meitä ja lämmittikin hetkenaikaa ihanasti. Tuli aivan mielettömät kevät fiilikset. Ei enää kauhean pitkä aika kun tämä äitikin herää taas henkiin. Pimeä aika on ottanut aina sillointällöin vähän voimille sekä henkisesti että fyysisestikkin.

Huomenna ajattelin mennä lasten kanssa kolmisin katsomaan hevosia tuohon lähipellolle. Jännä nähdä mitä isompi tuumaa sillä hän on tätänykyä aika kova heppa-/ koira-/ kissa-/ lehmä-/ possu- ym fani.

Nyt kuppi Earl Greytä uutukaisesta Marimekko mukista ja sitten nukkumahommiin. Mistähän se johtuu että tee maistuu aina paremmalta kun sen juo hienosta kupposesta..?


Mietintää

Kun uni ei tuu.

22.28


Yleensä päiväunille nukahdetaan jo pukeutumisvaiheessa mutta siltä varalta etteivät nämä arkirutiinit kävisi liian puuduttaviksi, toljotti vaunuista tänään vaan pieni vastarannan kiiski ja nukuttaminen kesti huomattavasti pidempään kun yleensä. Oli ihan pakko kuvata, sillä tyttö teki kaikki temput taistellakseen unta vastaan. Lopuksi Nukkumatti voitti ja Pirpana saatiin tainnutettua. (Toivottavasti videoklippi näkyy, sillä mulla on ollut pieniä teknisiä pattitilanteita uuden puhelimen myötä).




Taitaa olla meidän tyypillä nyt kurkku kipeänä, sillä huomattiin että "yökkii" vähän väliä ja varsinkin silloin kun herää päivä-/yöunilta. Vaikuttaa siltä että siellä kurkussa on joku epämiellyttävä tuntemus. Pikku yskäkin on ilmestynyt kuvioihin. Niin ja sitten se ääni on vielä aika-ajoin käheänä. Tästä syystä varmaan nukahtaminenkin oli vaikeampaa kun yleensä. Taas peukut pystyyn että selvitään vähällä. Ja varpaat kans.

Viimeyönä mun unessani syntyi jo tutussa synnytys-salissa tyttö meidän perheeseen. Jännä että näin tämän ensimmäisen synnytykseen liittyvän unen nyt, sillä Pirpanaa odotellessa kävi ihan samalla tavalla hyvin pitkälti samoilla viikoilla. Tytöstä näin unta ja tyttö tuli. Muistan kyllä että edellisen odotuksen aikana ehdin nähdä poikaunia myös että eipä kai näihin unosiin kannata liiaksi uskoa. Niin jännittävää. Ajattelin että en tälläkertaa rakenneultrassa kysykkään suoraan vauvan sukupuolta vaan käsken kätilön näyttämään "the paikan" ja teen siitä sitten omat johtopäätökseni. Sitten jänskätään synnärille asti ja testataan että olisiko musta todella kätilöksi :)

Suosituimmat

Facebook