Kultaakin kalliimmat hetket koiravanhuksen kanssa

11.33



Olen viikonlopun aikana itkenyt enemmän, kuin kuluneen puolen vuoden aikana yhteensä. 
 Luopumisen hetki lähestyy, eikä meistä kukaan ole siihen vielä ollenkaan valmis. Erityisen vaikealta tämä tuntuu syystä, että rakkaan pörröisen perheenjäsenemme katse on edelleen kirkas. Aamuisin hän tervehtii laumansa korvat onnellisena taaksepäin kääntyneenä sekä häntää iloisesti heilutellen. 

Vuosi sitten todetut syöpäkasvaimet kuitenkin kasvavat sekä lisääntyvät kropassa, ja muutos koirassa on suruksemme ollut kuluneen viikon aikana silminnähden havaittavissa. Vointi huononee - olimme valmiita tai emme.


Lauantaina päätimme viedän rakkaan ystävän sinne, missä on aina ollut kaikista onnellisimmillaan.  Taiga sai johdattaa ja määrätä tahdin. Välillä askel horjui huolestuttavan paljon, mutta muutaman kerran ampaisi vapaaehtoisesti ihan juoksuunkin. 

Illalla olohuoneen lattialla makoili hyvin väsynyt, mutta selkeästi onnellinen koira. 

Rauhallinen sekä levollinen.


Metsässä lounaaksi nautiskelimme evästä, ja myös koiralle oli tietysti varattu omansa mukaan. Tämä taisi olla reissun paras ylläri myös karvakaverille.


Itken tälläkin hetkellä. Illalla viemme koiran lääkäriin ja joudumme kuulemaan tuomion tulevasta. 


Pelkäämme pahinta mutta toivomme, että saisimme vielä hetken aikaa viettää yhdessä näitä syksyisiä kauniita hetkiä. Josko vaikka antibiootti toisi avun hännän kipeimpään pattiin, jota koira itse pureskelee jatkuvasti eikä se sen vuoksi pääse kuivumaan ja parantumaan.

Sanovat, että tiedämme kyllä kun on aika vapauttaa kivuista tuo ystävistä parhain. Minä en ole siihen vielä valmis ja tiedän kyllä, että kun näen kivun koirani katseessa, olen satavarmasti valmis tuon maailman raastavimman päätöksen tekemään. 



Pitäkäähän peukkuja. Loppuviikosta tulee joko raskas tai toiveikas. Eteenpäin on kuljettava kaikesta huolimatta..



You Might Also Like

5 kommenttia

  1. Itku tuli täälläkin <3 meidän rakas koiramme menehtyi myös kaksi vuotta sitten syöpään, äkäisemmin ja nopeammin kuin teidän kaunis Taiganne. Lohdutonta se on, ei siitä mihinkään pääse. Sateenkaarisillan toisella puolella nuo karvakaverit meitä sitten kuitenkin odottavat, ja rakkaat muistot jäävät. <3 Paljon voimia tulevaan sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei tähän koskaan totu, vaikka läpi elämän näitä hetkiä on joutunut kokemaan aina sillointällöin. Jokainen haukku kuitenkin on aina oma persoonansa, ja jokainen jättää oman aukkonsa elämäämme poistuessaan <3 Voimia sinne myös! <3

      Poista
  2. Jaksuja koiruudelle ja teille näihin raskaisiin päiviin <3 Itkettää täälläkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Saas nähdä mitä tuleman pitää. Sen tiedän, että tänään ei vielä päästetä irti hänestä..

      Poista
  3. Voi apua. Paljon onnellisia syyspäiviä vielä teille! Itsekin uskon siihen että omistaja tietää milloin on aika. Minullakin oma 10v mummo menee perjantaina kuvattavaksi. Kuukauden ajan on hoidettu lihasjumituksia kipulääkkeillä, mutta vaikka lääkärin mukaan kuvauksia ei välttämättä tarvita, nivelrikko on todennäköinen, itse pelkään että jossain lymyilee muutakin, esimerkiksi juuri kasvain.

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook