Arjen jalkoihin jäänyt parisuhdeparka

1.16


Näissä rakkaissa minityypeissä parasta on loputon into, sekä energia. Elävät täysillä, ja tartuttavat riemua läsnäoleviin. Heidät on helppo tehdä onnelliseksi, ja hyvinkin yksinkertaiset, pienet jutut saavat hymyn huulille.

Mulla itselläni on tänään ollut vähän huonompi päivä, niinkun nyt joskus meillä kaikilla on. Lasten vahvuus on juurikin se, että kääntävät helposti äidin huomion surkeuksista pois niin, ettei mamma ehdi vaipua liian syviin aatoksiin, saatika itsesäälin syövereihin. Onnistuivat hienosti, ja ilta on ollut jo oikein hyvä–meillä kaikilla.



Lasken päiviä H:n edessä häämöttävään kesälomaan. Odotan kesäreissuja perheen kesken, sekä haaveilen aurinkoisesta Helsingistä – myös ilman lapsia. Parisuhdeaika on jäänyt todella vähille viimeaikoina, ja sen huomaa arjessa. Moni pikkulapsiperheen vanhempi ehkä tietää, mitä tarkoitan. Sanaharkkaa, tiuskimista ja sitärataa. Ohimenevää, ei vaarallista, ehkä ajoittain puhdistavaakin, mutta pääsääntöisesti todella turhauttavaa sekä uuvuttavaa.

 Meille tuo yhteinen aika kodin ulkopuolella on aina ollut tärkeä juttu. Talvisin en ehkä osaa niinkään sitä kaivata, mutta olemme silti yrittäneet pitää kiinni siitä, että edes kerran kahdessa kuukaudessa tehtäisiin jotain kaksin, tai vaikkapa treffataan kavereita kunnolla ajan kanssa. Yleensä osan illasta kaksin, ja osan kavereiden kanssa. Toisten aikuisten seuraakin kun kaipaa tasaisin väliajoin aika isostikin!

Usein yhteisen illanvieton aikana ehtiikin jo tulla ikävä lapsia (tämä vieläpä totta), ja se on mahtava fiilis, joka on tärkeää aika-ajoin saada tuntea.

Parisuhde on joskus helppo unohtaa, kun ipanoiden kanssa viihtyy ja esimerkiksi yhteiset reissut onnistuu jo kivasti. Kyllä sen sitten onneksi kuitenkin (ainakin meidän parisuhteessa) huomaa, kun moinen kömmähdys on päässyt tapahtumaan. Heh.

Lopuksi siis todettakoon vain, että hyvää suhdetta kannattaa huoltaa, ja siitä tulee pitää kiinni tiukasti. Se on myös lasten etu



<3


Sellaista tajunnanvirtaa tänään. Nyt hetkeksi vielä iltapäivän ulkoiluhetkiin. PikkuW teki Duploista itsellensä tänään oman kameran, ja käski minun sitten ottaa kuvan siitä.

Ja näin se toimii.




Meidän vanhuskin nauttii kesästä, ja vaikka moni saattaisi luulla toisin, valitsee hän aina pihan aurinkoisimman sekä kuumimman paikan itsellensä, ja siinä sitten röhnöttää tyytyväisenä. Vähän hassu, mutta ihana koira.




Illalla kylvetettiin multaiset varpaat saunassa yhdessä ja kikatettiin kuopuksen äänekkäälle laulutuokiolle.

Yksi päivä takanapäin – loppujenlopuksi sekin oli oikein hyvä.

You Might Also Like

9 kommenttia

  1. Oi, niin tuttua. Samat on fiilikset täällä. Mua harmittaa miten vähän ollaan viimeisen 1,5 vuoden aikana panostettu meidän parisuhteeseen. Mutta se vauva-aika... Nyt odotan kesää ja miehen lomaa. Ollaan suunniteltu ihan kahdenkeskistä aikaakin. Täytyy alkaa tsemppaamaan ja järjestää myös parisuhdeaikaa säännöllisesti, kuten ennen kuopuksen syntymää.

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä sinne! Kyllä nää vuodet handlataan! :)

    VastaaPoista
  3. Tykkään blogistasi koko ajan enemmän. Siitä puuttuu sellainen turha yrittäninen ja paatos.

    VastaaPoista
  4. Onpas mukava kuulla! Olen yrittänyt pitää blogin sellaisena, kuin mitä se oli 4,5 vuotta sitten. Meidän perheen näköisenä.

    VastaaPoista
  5. Kirjoitin tähän pitkät pätkät mun tuntemuksia, mitä sun kirjoitus herätti. Mut sit delasin ne, kun alkoi mennä niin henk.koht. tasolle :-D Eli palataan asiaan kesällä, kun tavataan, hehe :-)
    Oot Agu aina niin ihanan aito näitä teksteissäsi <3

    VastaaPoista
  6. Aika perheen kesken on parasta aikaa, läheisyyttä ja vispilänkauppaa voi pitää ihan arjessakin mukana, vaikka ne tenavat siinä lähietäisyydellä nujuaakin. Ei siitä kahden keskisestä ajasta tarvitse numeroa tehdä. Tai niin mä koen. Ehkä me vietetään sitä niin vähän, että en varsinaisesti kaipaakaan, kun koen, että toinen on siinä lähellä, mukana matkassa ja rakastaa <3 Puolisoa ei saa hukata pikkulapsi-aikana, mutta ei se välttämättä vaadi mitään fyysistä irtautumista.

    VastaaPoista
  7. Jokainen tekee, niinkuin parhaaksi katsoo ja kokee :) Me tarvitaan niitä irtiottoja kyllä. Kaikki eivät tarvitse.

    VastaaPoista
  8. Sirkka-Liisa Kosunen6. kesäkuuta 2016 klo 0.17

    Ihanaa hajusteettomuutta ja sopii siten hajuille ja tuoksuille allergisillekin. Olen mukana arvonnassanne! sirkku.kosunen@elisanet.fi

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook