Estoton erityinen

0.34

7838_10151637270511874_82953334_n

Usein lapset ovat rohkeita sekä välittömiä kromosomimäärästä riippumatta, mutta meidän kolmikosta kuitenkin erottuu selkeästi se kaikista estottomin, ja usein esimerkiksi julkisella paikalla tämä piirre tuossa neitokaisessamme korostuu selkeästi.

Lienee sanomattakin selvää, että olemme hyvin ylpeitä Piippiksestä (+ kahdesta muusta tietty) ja katselemme lähestulkoon aina hymyssäsuin hänen vilpitöntä sekä rehellistä eloansa. Nautimme siitä sydämemme pohjasta. On silti täysin ymmärrettävää, että joidenkin ihmisten saattaa olla sillointällöin vähän vaikea käsittää tuon neidin puuhasteluja. Otetaan nyt vaikkapa esimerkkinä sellainen, että juhlatilaisuudessa tytsy päättää yhtäkkiä juosta täysin avoimin mielin ventovieraan ihmisen syliin istuskelemaan, höpöttelemään omiansa (joista varsinkin ulkopuolisten on vaikea vielä ottaa selvää) ja heiluttelemaan käsiänsä (eläytyy usein juttuihinsa hyvin vahvasti käsiensä avulla). Jos ei minulla olisi tuota tyttöä, saattaisin ehkä itsekin olla alkuun vähän hämilläni moisesta. Joskus entuudestaan tuntematonta juhlakansaa saatetaan jopa pussata moiskauttaa, tai vaikkapa ihan vaan halailla. Näissä tilanteissa olen muutaman kerran joutunut jo ihan miettimään, että joko on tullut aika kieltää?

Kieltäminen tuntuu näissä hetkissä herkkis äidistä ehkä vähän turhan rajulta toimenpiteeltä , mutta muutaman kerran olen kyllä kiinnittänyt Piippiksen huomion muihin hommiin huomatessani, että vastapuoli kokee olonsa vaikeaksi. Tällaista on tapahtunut siis tosiaan vain muutaman kerran, mutta näitä varmasti tulee tapahtumaan tulevassa enemmänkin. Siihen varaudumme, ja sen ymmärrämme. Toistaiseksi kuitenkin n. 80 % Piippiksen, sekä toisen henkilön kohtaamisista ovat molemminpuolisesti iloisia ja hyväntuulisia. Tässäkohtaa voinkin vain jälleen todeta olevamme tavallaan onnekkaita, että neitokaisen diagnoosi näkyy myös kasvoista.

Ja siitä kieltämisestä vielä. Se lienee näissä tilanteissa turhaa siitäkin syystä, että tämäntyyppisiä kieltoja tytön on vielä vaikea ymmärtää sekä käsittää.

Ennen Piippiksen syntymää olen ollut itse sosiaalisissa tilanteissa vähän huono, ja kärsinkin siitä aika-ajoin. Tuo neitokainen on opettanut vuosien varrella meille tietynlaista heittäytymistä sekä hetkestä nauttimista, ja sen huomaan varsinkin itsestäni hyvinkin selvästi. H nyt on muutenkin ollut aina rohkeampi kuin minä. Vaikka etenkin meidän suomalaisten tulisi olla huomattavasti avoimempia ja estottomampia, on silti hyvä vetää raja johonkin. Joudumme siis varmasti Piippiksen varttuessa opettamaan häntä hillitsemään tuntemuksiaan. Se on tavallaan tosi sääli, mutta tytön turvallisuuden vuoksi se on vaan pakollista.

Tällaisia ajatuksia tähän iltaan. Toissapäivänä tuo meidän estoton kiipesi (autolla kotipihaan kurvatessamme) takapenkiltä kuskin paikalle. Otin puhelimen käteen kuvatakseni hänen "autolla-ajoansa", mutta hän päättikin ryhtyä viihdyttämään pelkääjänpaikalla istuvaa pikkuveljeänsä, ja alkoi "matkimaan apinaa". Veikkaa nauratti. Ja äitiä siinä sivussa myös.

Meidän pikku humoristi!



Kaikista parasta olisi elää maailmassa,  jossa saisimme kaikki olla rehellisesti justiinsa niin kun parhaaksi koemme. Tanssia missä huvittaa, ja koska vain huvittaa. Suukottaa ohikulkijaa, jos siltä tuntuu. Vilkuttaa hymyileville kanssakulkijoille. Virnistellä, höpötellä ja silittää kämmenselkää. Olla täysin vapaita ja tehdä pelkkiä hyviä juttuja.

<3

You Might Also Like

12 kommenttia

  1. Voi miten ihanaa olis itekkin uskaltaa elää noin täysillä! Jotenkin vapaammin näyttää kaikki (varsinkin ne hyvät) fiilikset ja ottaa ilo irti arjesta. Taitaa teidän Piippis olla meikätytön roolimalli! <3.<3

    VastaaPoista
  2. Koulutehtävät kasautuu, koulu turhauttaa ja koko ala epäilyttää. Mutta, tämä video onnistui muistuttamaan mua siitä, miksi oikeasti opiskelen sosiaalialaa. Näiden tyyppien takia. Sen takia, että saisin kohdata tällaisia pieniä ja suuria erityisiä ja ihan kaikenlaisia ihmisiä. Haluaisin, että kaikki saisivat halia ja tanssia missä lystäävät. Ihana, ihana apinan matkija. :)

    VastaaPoista
  3. Voi eii! Tuntuupa kivalta kuulla. Tsemppiä paljon koulujuttuihin! Hienoa alaa opiskelet!

    VastaaPoista
  4. Voi kuinka ihana! Hän osaa täysillä elää ja nauttia-välittämättä mitä muut ajattelee.

    VastaaPoista
  5. Niinpä! Osaisinpa itsekin :)

    VastaaPoista
  6. Ihana tyttö!Meillä myös esikoinen onvieraita ihmisiä ujostelematon kaveri.Hän iloisesti tervehtii aivan outoja ihmisiä kaupassa ja muualla missä liikumme jotkut hymyilevät takaisin toiset katsovat oudosti ja jotkut ihanat niinkuin perjantantaina kehuvat reippaaksi ja juttelevat iloisesti😊Ja tunteita meillä kyllä näytetään hyvällä ja ei niin hyvällä mielellä!se on ollu itellekin opettelun paikka että tunteita saa ja pitää näyttää!Ihanaa iltaa teille!

    VastaaPoista
  7. Vertaistukea parhaimmillaan! Kiitos kommentista <3

    VastaaPoista
  8. Voi mikä tyttö! <3
    Aivan uskomattoman kaunis lapsi, oma isosiskoni on vaikeasti kehitysvammainen, ja valehtelematta maailman upein tyyppi. ❤

    VastaaPoista
  9. Voi kiitos <3 Ja aivan varmasti on! Aurinkoista kevättä sinne!

    VastaaPoista
  10. Aikuiset varmasti ymmärtävät hellyyden osoitukset vaikka osa saattaa hämmentyä. On varmasti jossain vaiheessa hyvä opettaa ettei kaikkia saa halailla "lupaa kysymättä" ettei käy huonosti. Esim jos erityislapsi lähestyy toista erityistä niin saattaa tulla sekaannuksia jos toista ahdistaakin yllättävä halailu. Vaikeaa varmaan opettaa ettei aina kannata olla ihana halaileva oma itsensä mutta kaikki varmaan ajallaan. Kiitos blogista ja hyvää vappua ☺

    VastaaPoista
  11. Samanlaisia ajatuksia mulla myös. Kiitos, ja toivottavasti teillä myös oli mukava vappu :)

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook

Instagram